Hauskaa Vappua!
Toivottavasti kovinkaan monelle
ei käynyt kuin kuvan nallelle.
Oma vapunaattoni oli niin eriskummallinen, etten ainakaan vielä aivan pysty ymmärtämään, mitä tapahtui. Vietin aattoillan ystäväni luona kai keskimäärin rauhallisissa merkeissä - lauloimme karaokea ja pelailimme lautapelejä - mutta törmäsin illan aikana ilmiöön, jota en kotikaupungissani koskaan ole aiemmin kohdannut ja jota kilttinä seurakuntatyttönä olen pitänyt itselleni kovin etäisenä. Jälkitunnelma on melko ristiriitainen - tiedän toisaalta, etten missään nimessä halua sekaantua ympyröihin mitenkään, mutta toisaalta koen moraalista velvollisuutta koettaa auttaa ystävääni, joka selvästikin läheisriippuvaisena ihmisenä on vaarassa ajautua mukaan piireihin. Vaikkei tilanne ollut suoranaisen uhkaava, olisin saattanut jopa olla peloissani, ellen olisi ollut epätavallisen humaltunut.
Poden yleensä vuorokauden mittaisia, infernaalisia krapuloita, mutta tällä kertaa olen poikkeuksellisesti tainnut säästyä piinalta. Äiti on tilannut minut munkinpaistotoverikseen, joten lienee aika alkaa valmistautua lähtöön, vaikka viettäisinkin päivän mieluummin yksikseni, sulattelisin eilisiltaa ja ottaisin muutenkin rauhallisesti. Olisi mukavaa vain istuskella kotosalla, herkutella ja käydä pienellä lenkillä pururadalla, jota en ole vielä tälle keväälle korkannut. Kaikkea ei kuitenkaan voi aina saada.
Toivottavasti kovinkaan monelle
ei käynyt kuin kuvan nallelle.
Oma vapunaattoni oli niin eriskummallinen, etten ainakaan vielä aivan pysty ymmärtämään, mitä tapahtui. Vietin aattoillan ystäväni luona kai keskimäärin rauhallisissa merkeissä - lauloimme karaokea ja pelailimme lautapelejä - mutta törmäsin illan aikana ilmiöön, jota en kotikaupungissani koskaan ole aiemmin kohdannut ja jota kilttinä seurakuntatyttönä olen pitänyt itselleni kovin etäisenä. Jälkitunnelma on melko ristiriitainen - tiedän toisaalta, etten missään nimessä halua sekaantua ympyröihin mitenkään, mutta toisaalta koen moraalista velvollisuutta koettaa auttaa ystävääni, joka selvästikin läheisriippuvaisena ihmisenä on vaarassa ajautua mukaan piireihin. Vaikkei tilanne ollut suoranaisen uhkaava, olisin saattanut jopa olla peloissani, ellen olisi ollut epätavallisen humaltunut.
Poden yleensä vuorokauden mittaisia, infernaalisia krapuloita, mutta tällä kertaa olen poikkeuksellisesti tainnut säästyä piinalta. Äiti on tilannut minut munkinpaistotoverikseen, joten lienee aika alkaa valmistautua lähtöön, vaikka viettäisinkin päivän mieluummin yksikseni, sulattelisin eilisiltaa ja ottaisin muutenkin rauhallisesti. Olisi mukavaa vain istuskella kotosalla, herkutella ja käydä pienellä lenkillä pururadalla, jota en ole vielä tälle keväälle korkannut. Kaikkea ei kuitenkaan voi aina saada.
Kommentit