Se kukkii sittenkin! Kaksi vuotta vanha Saint Pauliani, jonka olen yrittänyt tappaa jo monta kertaa. Kahtena talvena se on näivettynyt muutamaksi ruskeaksi lehtipahaseksi, mutta parin lannoituskastelun jälkeen pieni päätti tänäkin keväänä jäädä henkiin ja piristyä. Äiti on ylpeä lapsestaan (ja salaa itsestäänkin; ensimmäinen kukka, jota en ole piinkovasta yrityksestä huolimatta onnistunut saamaan hengiltä!). Laskeskelin, että kukkia on tällä hetkellä seitsemän ja nupullaan on vielä kolme lisää. Pöydällä Santtiksen vieressä on opinnäytetyöni aiheeseen liittyvä kirja, johon minun olisi perehdyttävä lähipäivinä. Se ei suinkaan ole ainoa lajiansa; television vierustalla keikkuva kirjapino odottaa myös tutkiskeluaan, kunhan sen aika koittaa.
Pyörähdin kaupungilla etsiskelemässä äidille lahjaa. Päädyin tänä vuonna aitojen kukkien sijaan teko- ja kuivakukka-asetelmaan, vaikka tiedänkin äidin pitävän eniten leikkokukkakimpuista. Äiti saa myös lempparisuklaataan Fazerin Sinistä. Askarteluliikkeitäkin kiertelin, ja Tiimariin sain upotettua suuren osan lompakkoni sisällöstä. Toisaalta nyt on askartelutarvikkeita ainakin vähäksi aikaa ja pääsen toteuttamaan ideoitani, sikäli kuin niitä syntyy.
Nautin taas suunnattomasti pyöräilystä ja musiikin kuuntelusta kotimatkalla. Aurinko paistoi lämpimästi, tarkenin ajaa ilman käsineitä ja tunsin itseni uusissa kevätvaatteissani tyylikkääksi ja naiselliseksi. Hymyilin sekopäisesti, tapailin laulunsanoja puoliääneen ja valitsin kotiin pidemmän mutta kauniimman metsäreitin. Joskus sentään on aika ihanaa olla olemassa.
Jatkoa otsikolle: ... niin Juhannuksena jono oven takana. Tähän luottakaamme.
Pyörähdin kaupungilla etsiskelemässä äidille lahjaa. Päädyin tänä vuonna aitojen kukkien sijaan teko- ja kuivakukka-asetelmaan, vaikka tiedänkin äidin pitävän eniten leikkokukkakimpuista. Äiti saa myös lempparisuklaataan Fazerin Sinistä. Askarteluliikkeitäkin kiertelin, ja Tiimariin sain upotettua suuren osan lompakkoni sisällöstä. Toisaalta nyt on askartelutarvikkeita ainakin vähäksi aikaa ja pääsen toteuttamaan ideoitani, sikäli kuin niitä syntyy.
Nautin taas suunnattomasti pyöräilystä ja musiikin kuuntelusta kotimatkalla. Aurinko paistoi lämpimästi, tarkenin ajaa ilman käsineitä ja tunsin itseni uusissa kevätvaatteissani tyylikkääksi ja naiselliseksi. Hymyilin sekopäisesti, tapailin laulunsanoja puoliääneen ja valitsin kotiin pidemmän mutta kauniimman metsäreitin. Joskus sentään on aika ihanaa olla olemassa.
Jatkoa otsikolle: ... niin Juhannuksena jono oven takana. Tähän luottakaamme.
Kommentit