Tein eilen parikin oppimistyylejä määrittävää testiä, mutta onnistuin kadottamaan niiden tulokset. Toisen mukaan olin visuaalinen oppija (opin parhaiten lukemalla ja kirjoittamalla), toisen mukaan taas verbaalinen. Jälkimmäisessä tosin mitattiin hieman eri muuttujia. Tähän blogimerkintään otin mukaan vain hyvin suppean ajanvietetestin tuloksen, joka kyllä sekin piti ihmeen mainiosti kutinsa.
| Your Learning Style: Energetic and Inspired |
 You Should Study: Advertising Art Classics Counseling Journalism Political Science Sales Teaching |
Pidän itseäni verbaalisesti osaavana, ja minun on kyllä oikeasti ollut vaikeaa valita opiskelemani ala. Käytännössä lopulta päädyinkin siihen tekemättä itse valintaa, mutta olen haikaillut jälkikäteen monen muun alan perään. Testin suosittelemalta ammattialalistalta nykyisiin opintoihini kuuluu kaupan alaa ja mainontaa; uusin innostukseni on valtiotiede (kenties sitäkin vielä joskus opiskelen, todennäköisesti kuitenkin vain harrastuksena), aiempiin unelmiini lukeutuvat (erityis)opettajuus, terapeutin ammatti sekä toimittajuus. Listalta valitettavasti puuttuu kaikkien aikojen suurin kiinnostuksenkohteeni, lääketiede. Opinnot toki olisivatkin liian rankat kaksisuuntaiselle rajatilalle, enkä ehkä pärjäisi potilastyössäkään, koska ihmispelkoinen introverttiuteni ja haluni jättää itsestäni jälki empaattisena ja eettisesti toimivana asiakaspalvelijana saattaisivat muodostaa keskenään kestämättömän ristiriidan.
Onneksi olen pystynyt löytämään opiskelemani alan sisältä yksittäisiä kiinnostuksenkohteita - muuten tuskin olisin kyennyt etenemään opinnoissani ensinkään, niin näennäisen helpot kuin ne ovatkin. On ollut vaikeaa hyväksyä, että olen päätynyt opiskelemaan ammatilliseen erityisoppilaitokseen ja ettei minusta ole sielläkään ollut samaan opiskelutahtiin kuin luokkatovereistani - valmistun vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin sairauslomieni ja poissaolojeni vuoksi. Toisaalta voin kai valmistuessani olla ylpeä siitä, että ylipäätäni olen jaksanut taistella itselleni ammatin ja voin viimeinkin alkaa suunnitella itsellisempää elämää, ainakin jos missään määrin olen siinä vaiheessa työkykyinen. Vasta aivan vastikään kypsyin ajatukseen, etten enää pyrikään jatkamaan vanhoja yliopisto-opintojani, sillä ne kuormittaisivat minua liikaa. Vaikka akateeminen maailma kiehtoo enkä varmastikaan koskaan lakkaa olemasta kiinnostunut kielistä, olen voinut parhaiten ollessani töissä. Miksi taistella loputtomasti jonkin asian puolesta, jos samalla kaivaa maata jalkojensa alta?
Koetan tänään palata liiketalouden opintoihini täysipäiväisesti pitkän puolikuntoisjakson jälkeen. Aivan kunnossa en vielä ole - lääkkeiden ja yhä jatkuvien univaikeuksien tuoma pöhnä hidastaa - mutta toivon selkeän päivärytmin ja tavoitteellisen toiminnan tuovan päiviin mielekkyyttä. Oloni on pysynyt edelleen tyynenä ja ahdistuksettomana, mitä pidän hyvänä merkkinä. Ehkä minun ei tarvitsekaan aivan vielä heittää hanskoja naulaan tämän kevään osalta.
Onneksi olen pystynyt löytämään opiskelemani alan sisältä yksittäisiä kiinnostuksenkohteita - muuten tuskin olisin kyennyt etenemään opinnoissani ensinkään, niin näennäisen helpot kuin ne ovatkin. On ollut vaikeaa hyväksyä, että olen päätynyt opiskelemaan ammatilliseen erityisoppilaitokseen ja ettei minusta ole sielläkään ollut samaan opiskelutahtiin kuin luokkatovereistani - valmistun vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin sairauslomieni ja poissaolojeni vuoksi. Toisaalta voin kai valmistuessani olla ylpeä siitä, että ylipäätäni olen jaksanut taistella itselleni ammatin ja voin viimeinkin alkaa suunnitella itsellisempää elämää, ainakin jos missään määrin olen siinä vaiheessa työkykyinen. Vasta aivan vastikään kypsyin ajatukseen, etten enää pyrikään jatkamaan vanhoja yliopisto-opintojani, sillä ne kuormittaisivat minua liikaa. Vaikka akateeminen maailma kiehtoo enkä varmastikaan koskaan lakkaa olemasta kiinnostunut kielistä, olen voinut parhaiten ollessani töissä. Miksi taistella loputtomasti jonkin asian puolesta, jos samalla kaivaa maata jalkojensa alta?
Koetan tänään palata liiketalouden opintoihini täysipäiväisesti pitkän puolikuntoisjakson jälkeen. Aivan kunnossa en vielä ole - lääkkeiden ja yhä jatkuvien univaikeuksien tuoma pöhnä hidastaa - mutta toivon selkeän päivärytmin ja tavoitteellisen toiminnan tuovan päiviin mielekkyyttä. Oloni on pysynyt edelleen tyynenä ja ahdistuksettomana, mitä pidän hyvänä merkkinä. Ehkä minun ei tarvitsekaan aivan vielä heittää hanskoja naulaan tämän kevään osalta.
Kommentit